Sote tulee - sote tulee toisille, mitä ihmettä?
Viimeiset pari vuotta sotea, eli sosiaali- ja terveyssektorin kokonaisuudistusta on rakennettu milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Muutama viikko sitten julkistettiin kohun saattelemana kunnan tai kuntayhtymien nykyisin omistamien kiinteistöjen siirtoa valmistelevan yhtiön johtajanimityksiä. Päätöstä kritisoitiin koska katsottiin, että valinnat oli tehty ilman julkista hakuprosessia ja avoimuutta tarjolla olevista tehtävistä.
Viime viikolla sisäministeri Paula Risikko esitti, että siirtymävaiheessa kuntien tuottajaoikeus säilyisi. Esitys on merkittävä koska aikaisemmin suunnitelmana on ollut siirtää palveluiden tuottaminen maakunnalliselle tasolle samanaikaisesti toiminnan käynnistymisen kanssa. Oleellista on kuitenkin Risikon mukaan se, että asiakkaan valinnan vapaus kulkee käsi kädessä toiminnan käynnistymisen kanssa.
Miksi sitten uudistusta tarvitaan? Väestö ikääntyy, palvelut eivät ole kaikille tasapuolisesti tuotettuja ja tulevaisuudessa halutaan yksilöllisempiä palveluita, jotka on tuotettu tehokkaasti. Lisäksi julkinen talous velkaantuu ja tällä uudistuksella uskotaan saatavan säästöjä aikaiseksi. Henkilökohtaisesti olen huolestunut valinnanvapauden kanavoitumisesta toiminnaksi tai toiminnan puutteeksi. Lähtökohtaisesti palvelunmuodon muutoksen katsotaan parantavan asiakaslähtöisyyttä osallistamalla palvelun käyttäjiä sen edelleen kehittämiseen palvelukokemuksen kautta. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Tutustuessani kokonaisuudistusta koskeviin selontekoihin jäin miettimään, että miksi ainakin osa melko yksinkertaisista asioista on naamioitu sellaisen jargonian taakse, että kukaan meistä tuiki tavallisista kansalaisista ei sitä ymmärrä. Myös media hämmentää soppaa ja jos päättäjät ovat epävarmoja uudistuksen eteenpäin menon askelmerkeissä, jää huomioimatta monta tärkeää asiaa.
Tästä esimerkkinä voisi mainita sotekokeilun "palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihankkeen", joka koskettaa siis osaa meistä ja jonka perusteella tähän kokeiluryhmään valitut henkilöt ovat saaneet 1.3 alkaen valita palveluntuottajan joko julkiselta tai yksityissektorilta. Ainakaan Tampereen seudulla ei ole kaikki tapahtunut kuin Strömsössä vaan yksityiset palveluntuottajat ovat olleet osittain valmistautumattomia muutokseen ja asiakkaat ovat seilanneet julkisen ja yksityisen palveluntuottajan välillä. No, suuri muutoshan tämä tulee meille kaikille olemaan ja aika arvattavaa oli myös se, että vaikeuksia saattaa tulla - ainakin näin aluksi. Koen, että valinnan vapauden ohella merkittävä asia on hoitoon pääsyn nopeus. Julkista terveydenhoitoa on arvosteltu pitkistä jonoista, mutta totuus on kyllä se, että parhaat asiantuntijat yksityiselläkin puolella ovat varattuja viikkoja eteenpäin ja ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että asiantuntijoita on monenlaisia sekä yksityisellä, että julkisella puolella. Mielestäni sote-integraatiossa asiakkaan näkökulmasta katsottuna on tärkeintä saada aikaiseksi sujuva hoitoketju ja tärkeää on huolehtia myös siitä, ettei asiakas jää erilaisten hoitoketjujen väliin. Jos näin tulee tapahtumaan, on mielestäni jo saavutettu paljon.
Suomen perustuslaissa puhutaan perus- ja ihmisoikeuksista. Ne osaltaan velvoittavat julkista valtaa huolehtimaan perusoikeuksista, kuten riittävistä sosiaali-ja terveyspalveluista sekä edistämään väestön terveyttä. Mikäli lakia kunnioitetaan sen syvimmässä merkityksessä, en halua uskoa näin tulevan uudistuksen alkuvaiheessa, että lähtökohtaisesti yksityisen puolen palveluyritykset hakevat vain maksimaalista voittoa. Toki näinkin voi olla, mutta silloin myös toiminnan täytyy olla tehokasta, strategisesti oikealla tavalla suunniteltua, hyvin johdettua, ammattimaista ja ennen kaikkea luotettavaa. Tällaisenaan se olisi meille kaikille eduksi.
Viimeiset pari vuotta sotea, eli sosiaali- ja terveyssektorin kokonaisuudistusta on rakennettu milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksellä. Muutama viikko sitten julkistettiin kohun saattelemana kunnan tai kuntayhtymien nykyisin omistamien kiinteistöjen siirtoa valmistelevan yhtiön johtajanimityksiä. Päätöstä kritisoitiin koska katsottiin, että valinnat oli tehty ilman julkista hakuprosessia ja avoimuutta tarjolla olevista tehtävistä.
Viime viikolla sisäministeri Paula Risikko esitti, että siirtymävaiheessa kuntien tuottajaoikeus säilyisi. Esitys on merkittävä koska aikaisemmin suunnitelmana on ollut siirtää palveluiden tuottaminen maakunnalliselle tasolle samanaikaisesti toiminnan käynnistymisen kanssa. Oleellista on kuitenkin Risikon mukaan se, että asiakkaan valinnan vapaus kulkee käsi kädessä toiminnan käynnistymisen kanssa.
Miksi sitten uudistusta tarvitaan? Väestö ikääntyy, palvelut eivät ole kaikille tasapuolisesti tuotettuja ja tulevaisuudessa halutaan yksilöllisempiä palveluita, jotka on tuotettu tehokkaasti. Lisäksi julkinen talous velkaantuu ja tällä uudistuksella uskotaan saatavan säästöjä aikaiseksi. Henkilökohtaisesti olen huolestunut valinnanvapauden kanavoitumisesta toiminnaksi tai toiminnan puutteeksi. Lähtökohtaisesti palvelunmuodon muutoksen katsotaan parantavan asiakaslähtöisyyttä osallistamalla palvelun käyttäjiä sen edelleen kehittämiseen palvelukokemuksen kautta. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Tutustuessani kokonaisuudistusta koskeviin selontekoihin jäin miettimään, että miksi ainakin osa melko yksinkertaisista asioista on naamioitu sellaisen jargonian taakse, että kukaan meistä tuiki tavallisista kansalaisista ei sitä ymmärrä. Myös media hämmentää soppaa ja jos päättäjät ovat epävarmoja uudistuksen eteenpäin menon askelmerkeissä, jää huomioimatta monta tärkeää asiaa.
Tästä esimerkkinä voisi mainita sotekokeilun "palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihankkeen", joka koskettaa siis osaa meistä ja jonka perusteella tähän kokeiluryhmään valitut henkilöt ovat saaneet 1.3 alkaen valita palveluntuottajan joko julkiselta tai yksityissektorilta. Ainakaan Tampereen seudulla ei ole kaikki tapahtunut kuin Strömsössä vaan yksityiset palveluntuottajat ovat olleet osittain valmistautumattomia muutokseen ja asiakkaat ovat seilanneet julkisen ja yksityisen palveluntuottajan välillä. No, suuri muutoshan tämä tulee meille kaikille olemaan ja aika arvattavaa oli myös se, että vaikeuksia saattaa tulla - ainakin näin aluksi. Koen, että valinnan vapauden ohella merkittävä asia on hoitoon pääsyn nopeus. Julkista terveydenhoitoa on arvosteltu pitkistä jonoista, mutta totuus on kyllä se, että parhaat asiantuntijat yksityiselläkin puolella ovat varattuja viikkoja eteenpäin ja ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että asiantuntijoita on monenlaisia sekä yksityisellä, että julkisella puolella. Mielestäni sote-integraatiossa asiakkaan näkökulmasta katsottuna on tärkeintä saada aikaiseksi sujuva hoitoketju ja tärkeää on huolehtia myös siitä, ettei asiakas jää erilaisten hoitoketjujen väliin. Jos näin tulee tapahtumaan, on mielestäni jo saavutettu paljon.
Suomen perustuslaissa puhutaan perus- ja ihmisoikeuksista. Ne osaltaan velvoittavat julkista valtaa huolehtimaan perusoikeuksista, kuten riittävistä sosiaali-ja terveyspalveluista sekä edistämään väestön terveyttä. Mikäli lakia kunnioitetaan sen syvimmässä merkityksessä, en halua uskoa näin tulevan uudistuksen alkuvaiheessa, että lähtökohtaisesti yksityisen puolen palveluyritykset hakevat vain maksimaalista voittoa. Toki näinkin voi olla, mutta silloin myös toiminnan täytyy olla tehokasta, strategisesti oikealla tavalla suunniteltua, hyvin johdettua, ammattimaista ja ennen kaikkea luotettavaa. Tällaisenaan se olisi meille kaikille eduksi.
Be First to Post Comment !
Post a Comment