Maaliskuu herätti meidät ennenaikaisesti talviunilta ikävällä tavalla tuomalla keskuuteemme viruksen, joka osoittautui paitsi vaaralliseksi, myös hankalaksi ennakoida ja siltä suojautua. Meidän kangasalalaisten kohdalla se tarkoitti ulkomailta tuotua tartuntaa Pitkäjärven koululle ja muutamia nopeasti sairastuneita, sekä suuren joukon tautiin altistuneita. Tästä voidaan katsoa alkaneen ns uuden normaalin mikä tarkoitti koululaisten siirtämistä suurimmalta osin kotikouluun, viranhaltijoiden siirtämistä työskentelemään etänä, luottamushenkilöiden siirtämistä sähköiseen kokousjärjestelmään, sairaanhoidon erillisratkaisuja terveiden ihmisten suojelemiseksi sekä erikoissairaanhoidon mittavia panostuksia pandemian laajenemisen ehkäisemiseksi ja kiireettömän hoidon alasajamiseksi. Viime mainittu päätös keskeyttää suurelta osin kiireetön hoito ja leikkaustoiminta osoittautui lopulta huonoksi ratkaisuksi, koska pandemia ei laajentunut siinä määrin, että kaikkea siihen varattua resurssia olisi tarvittu.
Kevät on sujunut kaupungin päätöksentekoelimissä sähköistä kokouskäytäntöä lukuun ottamatta normaalilla tavalla. Kokoukset ovat olleet ajallaan ja jokaisessa esimerkiksi kaupunginhallituksen kokouksessa on seurattu tilanteen kehittymistä Kangasalla ja käyty läpi ajankohtaisia, Covid19, tilanteeseen liittyviä ja mahdollisia uusia päätöksiä edellyttäviä asioita.
Korona kevät on ollut hyvin raskas paitsi virukseen sairastuneille, myös sairaiden henkilöiden läheisille ja heitä hoitaneille henkilöille. Myös etäkoulunkäynnin käynnistäminen on vie,nyt kaiken uuden edessä paljon voimavaroja ja erityisesti se on ollut haastavaa perheille missä vanhemmat ovat työskennelleet etänä ja siinä samalla yrittäneet selviytyä lasten kouluun liittyvistä haasteista
tietoliikenneyhteyksistä alkaen. Täytyy muistaa, että edelleenkään tässä yhteiskunnassa kaikilla perheillä ei ole samoja valmiuksia huolehtia tämän tyyppiseen koulunkäyntiin liittyvistä yksityiskohdista.
Myös ikääntyneitä henkilöitä viruksen läsnäolo yhteiskunnassa on rasittanut paljon. Monet ovat kärsineet yksinäisyydestä ja sosiaalisten kontaktien yht’äkkinen katoaminen on koettu raskaasti. Taudin kiihkeimmässä vaiheessa ikäihmisten palveluasunnot suljettiin vierailijoilta ja tämä sama sääntö koski myös sairaalahoidossa olevia henkilöitä. Varotoimista huolimatta Suomessa kuoli koronavirustartuntaan 329 henkilöä (tilanne 6.7.2020). Sairastuneita kerrotaan olevan n. 7300 henkilöä samaisena ajankohtana.
Mitä tämä tarkoittaa lähitulevaisuudessa?
Koronakevään merkitys taloudellemme on ollut suuri ja laskun kokonaissummaa emme vielä tiedä.
Yritysten näkökulmasta katsottuna lähitulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta vaikka kevään pörssinotkahduksen jälkeen kurssit ovat kivunneet lähes samalle tasolle kuin ennen koronaa, tilanne 07/2020. Valitettavasti jokapäiväisiä uutisia ovat nyt lomautukset ja irtisanomiset kaikkialla muualla paitsi kuntasektorilla. Mielestäni tässä tilanteessa pitäisi tarkastella myös kaupunginhallinnon kustannusrakennetta ja miettiä kuinka voimme paikata talouttamme paitsi korottamalla veroja, välillisiä tai välittömiä. Syksyllä 2020 olemme joka tapauksessa tilanteessa missä joudumme, halusimme tahi emme, säästämään muustakin kuin kynistä ja kumeista.
Tässä yhteydessä toivon, että pystyisimme kuitenkin yhteistuumin miettimään mitä lisäpanostuksia tarvitsemme erityisesti lasten, nuorten ja ikäihmisten terveydentilan kohentamiseksi. Tiedämme, että erityisesti mielenterveyteen liittyvät ongelmat lisääntyivät kevään aikana ja näiden palveluiden saatavuudessa on ollut haastetta jo ennen Covid19 -virustakin. Se saattaa tarkoittaa selkeää lisäresurssointia, ainakin määräajaksi.
