Nuorten koulutuspolku on turvattava

Viimeisen parin vuoden aikana on monissa kunnissa, myös Kangasalla, käyty tiukka vääntö talouden tasapainottamisesta. Tähän keskusteluun ja erityisesti säästöjen etsimiseen on otettu mukaan mahdollisuus tiivistää kouluverkkoa. Se tarkoittaisi pienimpien , lähinnä alakoulujen yhdistämistä suurempiin. Nyt ei tarkoitukseni ollut kuitenkaan kirjoittaa siitä koska Kangasalla asia ei ole juuri nyt tai lähitulevaisuudessa ajankohtainen elleivät talouden tunnusluvut pahasti notkahda.

Sen sijaan keskustelu toisen asteen opiskelijoiden ahdingosta on juuri nyt ajankohtainen. Ne nuoret, jotka peruskoulun jälkeen eivät saa tai löydä opiskelupaikkaa ovat vaarassa syrjäytyä, ilman tulevaisuuteen tähtääviä, toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Sama ongelma on lukionsa päättävillä, mikäli välivuodet tuppaavat venymään ja ammattiin johtavat opinnot jäävät suorittamatta. On totta, että valinnan vapautta on oltava, mutta nuoren omaksi parhaaksi olisi jatkaa opintopolkua mahdollisimman pian. Noin joka kymmenes nuori jäi Suomessa ilman toisen asteen opiskelupaikkaa v. 2016. Luku on suuri ja riski sen edelleen kasvamiseksi on olemassa, kun juuri tuossa vaiheessa moni muukin iso asia askarruttaa nuoren elämässä ja suunta voi olla hakusessa.

Vuonna 2013 voimaan tullut nuorisotakuu on kohdistettu niille nuorille, jotka etsivät suuntaa elämäänsä ja ovat joko työttömiä, alle 25-vuotiaita tai vastavalmistuneita, alle 30-vuotiaita. Olipa kyse sitten koulutuspaikasta, työkokeilusta, työssä oppimisesta tai muusta kuntouttavasta, nuoriin kohdistuvasta tukitoimesta, se saa varauksettoman tukeni. Meillä ei laajasti ajatellen ole varaa jättää nuoria, vielä elämänsä varhaisia askeleita ottavia, tulevia yhteiskuntamme tukipilareita oman onnensa nojaan. Mikä sitten avuksi? Jo peruskouluikäisiä nuoria tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin, jotta peruskouluopintojen jälkeen olisi vaihtoehtoja. Ammattikouluopinnot ja lukio-opinnot ovat vaihtoehtoja suurimmalle osalle nuorista, mutta muitakin mahdollisuuksia löytyy. Kansanopistojen tarjonta ja vaikkapa 10-luokka ovat hyviä vaihtoehtoja, jos suunnitelmat eivät ole tarkentuneet. Yksinkertaisesti sanottuna tärkeintä on, että nuorilla on elämässään sekä mahdollisuuksia että vaihtoehtoja ja mikä tärkeintä, mahdollisten ongelmatilanteiden kohdatessa, apua ja tukea saatavilla niin pian kuin mahdollista. Koulukuraattoreiden ja koulupsykologien määrää tulisi kouluissa lisätä sekä tarjota nuorten lisäksi kokonaisvaltaisesti tukea myös nuoren perheelle, erityisesti kriisitilanteissa.

Kunnasta kaupungiksi - miksi?

Kangasalan kunnanvaltuusto teki helmikuussa 2017 historiallisen päätöksen hakea

kaupunkistatusta Kangasalan kunnalle. Nimitys tulee voimaan v. 2018  vuoden alusta. Päätöksen valmistelu sai kuntalaiset takajaloilleen – valmistelua ei nimittäin ollut siinä mielessä, kun  itse ymmärrän kunnallisen päätöksenteon syvimmän ajatuksen. Kuntalaiset kokivat, että jotakin jäi tekemättä ja näinhän siinä kävi, eli kuntalaisten kuuleminen unohtui ja mikäli pitää paikkansa, että valmistelua oli tehty jo v. 2016 syksystä lähtien, koen kuntalaisten kuulematta jättämisen vielä suurempana virheenä.

Päätös on nyt kuitenkin tehty ja se ei tule mielenilmauksista huolimatta muuttumaan. Tämä on nyt nieltävä, piti siitä tai ei. Toivon kuitenkin, että asian käsittelytapa ei horjuttaisi kuntalaisten uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa kunnanvaltuutettujen välityksellä. Sehän on edustuksellisen demokratian ydin. Meillä on itseämme edustamassa kuntalaisten mielestä parhaat mahdolliset henkilöt. Tämä tarkoittaa, että jos kaikki käyttäisivät äänioikeuttaan, niin kunnanvaltuusto olisi kuin koko kunta pienoiskoossa.

Mitä kunnan kaupungiksi muuttuminen sitten itse asiassa tarkoittaa? Kunnantalo muuttuu kaupungintaloksi, kunnanvaltuuston -ja hallituksen jäsenistä tulee kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäseniä. Kunnan virkamiehistä ja -naisista kaupungin vastaavia. Eikö muuta? Lain mukaan kaikenlaiset ja kaiken kokoiset kunnat voivat hakea statuksen muuttamista, mikäli he kokevat sen  paremmin sopivan itselleen. Tämä jo kertoo kaiken.

Kangasalan Sanomat uutisoi 15.3. numerossaan hauskasti muutaman kuntalaisen pohdinnan kautta Kangasalan strategista yleiskaavaa, joka ulottuu peräti vuoteen 2040. Hiukan enemmän ainakin itse joudun uimahalli Kuohun ratoja kuluttamaan, että pääsen tuon kaiken kokemaan ja näkemään, mutta lähtökohtaisesti edessä on strategian mukaan pelkkiä mahdollisuuksia.

Jutun luettuani tulin siihen tulokseen, että erityisesti siinä kilpailutilanteessa missä olemme tarjoamassa uusille kuntalaisille houkuttelevaa asumista ja palveluita, ovat tulevaisuuden haasteet valtavia. Pelkästään uusien asuntojen, teiden, koulujen ja vaikkapa harrastuspaikkojen rakentaminen ei riitä. Tarvitaan elämisen edellytyksiä uusille ja vanhoille yrityksille, erityisesti elinvoimaa keskustan tarjonnalle, uusi tori palveluineen ja laadukas joukkoliikenteen palvelukonsepti, joka ulottuu myös nauhataajaman ulkopuolelle.

Laadukas rakentaminen on myös ulkonäkötekijä. On tutkittu, että entistä vähemmän muualla kuin maaseudulla halutaan kasvattaa porkkanoita ja huolehtia laajoista puutarha-alueista. Nyt kaivataan nopeita liikenneyhteyksiä, muunneltavissa olevia asumisen ratkaisuja, ympäristön huomioon ottavaa rakentamista, elämyksiä muodossa jos toisessa.

Onko Kangasalan kunnasta sitten kaupungiksi? Se jää nähtäväksi. Varmaa on, että hyvillä ja kauaskantoisesti kestävillä ratkaisulla parannamme omia elinolosuhteitamme  ja ennen kaikkea turvaamme talouden hyvän kehityksen. Näin olisimme myös kuntana toimineet.

Lumitykille on tarvetta

Kangasalan Sanomat uutisoi (KS/8.2.2017) Kyötikkälän urheilukeskuksessa järjestetyistä kansallisista hiihdoista ja sekä kilpailua, että lajia yleisesti tänä talvena vaivanneesta lumipulasta. Töitä oli jutun mukaan tehty hartiavoimin kisojen onnistumisen eteen ja talkoovoimalla ne päästiin pitämään.


Viime vuosina hiihtoharrastuksen aloittaminen luonnonlumilla on venynyt huonojen sääolosuhteiden johdosta. Hiihto on harrastus, joka koko kansan kuntoilumuotona kilpahiihdosta puhumattakaan on kiinni sopivista pakkaskeleistä ja lumen tulosta. Ratojen pohjat edellyttävät riittävää pakkasjaksoa ja erityisesti harjumaisemassa myös luonnonlunta on tultava riittävästi. Hiihtoharrastuksen merkitystä tuskin kukaan suomalainen voi väheksyä. Se on kuntoilumuotona mitä parhain ja etevimmät hiihtäjät vievät suomalaista hiihtomainetta myös maailmalle. Nyt kunnassa viritellään suunnitelmaa tykkilumetuksen aikaansaamiseksi. Jutun mukaan hanke on valtuuston esityslistalla jo toukokuussa. Tämä tarkoittaa, että asia on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja suunnitelmat sen mahdolliseksi toteuttamiseksi ovat pitkällä. Nyt pitäisi tehdä hankkeen toteuttamiseksi kaikki mahdollinen. On selvää, että lumen aikaansaamiseksi tarvitaan investointeja ja kustannukset voivat nousta yli kunnan sietokyvyn hankkeen ainoana toimijana, mutta seurojen, yhdistysten ja paikallisten yrityksen voimin tämä voi onnistua. Upeat harjumaisemamme ovat kaiken kuntoisten hiihtäjien suosiossa. Tänne tullaan hiihtämään pitkienkin matkojen takaa. Se tuo kuntaan kaivattua lisätuloa monin eri tavoin. Se on myös erinomaista matkailun edistämistyötä ja helpottaa omien tulevaisuuden toivojemme matkaa maailmalle.

Merja Hackspik-Tuomisto

Mitä iloa kaupungista?

Aamulehti kirjoitti laajasti Kangasalan kunnanjohdon halukkuudesta esittää valtuustolle kaupunkistatuksen hakemista. Päätöksiä pyritään saamaan jo helmikuussa. Kirjoituksessa perusteltiin muutoksen tarpeellisuutta mielikuvatekijöillä sekä kunnan asukasmäärällä ja pinta-alalla.


Asiaa mietittyäni jäin pohtimaan mitä merkitystä kuntalaisen kannalta tästä muutoksesta olisi? Toisiko se meille kuntalaisille mahdollisesti veroetua, enemmän valtionapua laadukkaampien palveluiden järjestämiseksi, lyhyempiä jonoja vaikkapa hammashoitoon tai pienempiä ryhmäkokoja kouluun ja päivähoitoon? Olisiko kaupungissa asuminen tai kaupunkilaisena oleminen jollakin tavalla erilaista? Voisiko siitä olla meille peräti haittaa? Mikä meidät pakottaa tähän muutokseen, vieläpä kiireisellä aikataululla? Itselleni tämä ei ole avautunut. Hiukan yllättynyt olin siitä, että nyt, kun päätöksenteossa ovat kuntalaisia ajatellen sekä lyhyellä, että pitkällä aikavälillä suurimmat muutokset miesmuistiin, ryhdytään pohtimaan kuntamuodon muutosta. Jos näin halutaan kuitenkin toimia toivon asian äärelle rapsakkaa kansalaiskeskustelua perustelluin näkemyksin. Toisaalta asia voidaan ratkaista kysymällä tätä suoraan kuntalaisilta. Nyt siihen olisi myös hyvä mahdollisuus huhtikuussa kunnallisvaalien yhteydessä. Se on sitä suoraa kansanvaltaa ja sen päätöksen jälkeen voidaan pulinat unohtaa ja keskittyä jälleen niihin oikeasti tärkeisiin asioihin.

Merja Hackspik-Tuomisto

VASTUU KADONNUT VALTUUSTOSTA

Kiitos Veikko Poraselle ajankohtaisesta kirjoituksesta ja oikeansuuntaisista johtopäätöksistä (KS; 25.11.2014) liittyen valtuuston tekemiin päätöksiin ensi vuotta koskevassa talousarviokokouksessa.

Viime kunnallisvaalien alla useat valtuustoehdokkaat ja nyttemmin valtuutetut liputtivat itsenäisen Kangasalan kunnan säilyttämisen puolesta. Taloudellisesti vahvan kunnan katsottiin selviävän paremmin itsekseen ja Tampereesta kumppanina ajateltiin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikeuksia on myös Tampereen taloudessa, mutta siellä pärjätään 1,25 % pienemmällä tuloveroprosentilla. Tällä menolla ero Kangasalaan tulee kasvamaan. Taloudellisesti haastavat ajat koskettavat meitä jokaista, mutta nyt tehtyjen päätösten pohjalta näyttää siltä, että ei kuitenkaan kuntamme valtuutettuja. Kunnanhallituksen tekemä säästöbujetti tuupattiin kumoon oikein rytinällä ja uudenlaisia paineita vanhojen lisäksi kasattiin sekä tulevalle vuodelle, että lähitulevaisuuteen. Kaikki taloutta kohentavat toimet päätettiin jättää käyttämättä ja sen sijaan lisättiin alijäämää sekä lainanottoa. Tämän seurauksena tulevien vuosien ahdinko kasvaa ja talouden epätasapaino lisääntyy. Kuka näistä päätöksistä kantaa vastuun? On täysin järjetöntä kuvitella, että kunnan taloutta voisi hoitaa vain toisella kädellä ja toisella kädellä maksattaa oman etupiirin kustannuksia muilla kuntalaisilla. Näillä kustannuksilla tarkoitan kalliita palveluvaihtoehtoja kaukana kunta- ja kyläkeskuksista. Eikö sellaisen sulle-mulle -suhmuroinnin aika pitäisi olla jo ohi? Nyt näyttää siltä, että valtuutettujen henkilökohtaiset intressit menevät yhteisen hyvän edelle. Lisäksi ihmettelen Veikko Porasen tavoin kunnanhallituksen jäsenten roolia missä he vastustivat itse valmistelemaansa ehdotusta. Melkoinen määrä turhia työtunteja on teetetty virkakoneistolla, eikä sekään ole ilmaista. Mahtavatko valtuutetut ymmärtää kuinka paljon uutta työtä teettää tällaiset takinkääntötemput? Eikä meitä laskun maksavia kuntalaisia tyydytä se, että jonkinasteinen konsensus säilyi ja päät pensaassa voidaan rynnätä kohti uusia pettymyksiä.

Merja Hackspik-Tuomisto