Viimeisen parin vuoden aikana on monissa kunnissa, myös Kangasalla, käyty tiukka vääntö talouden tasapainottamisesta. Tähän keskusteluun ja erityisesti säästöjen etsimiseen on otettu mukaan mahdollisuus tiivistää kouluverkkoa. Se tarkoittaisi pienimpien , lähinnä alakoulujen yhdistämistä suurempiin. Nyt ei tarkoitukseni ollut kuitenkaan kirjoittaa siitä koska Kangasalla asia ei ole juuri nyt tai lähitulevaisuudessa ajankohtainen elleivät talouden tunnusluvut pahasti notkahda.
Sen sijaan keskustelu toisen asteen opiskelijoiden ahdingosta on juuri nyt ajankohtainen. Ne nuoret, jotka peruskoulun jälkeen eivät saa tai löydä opiskelupaikkaa ovat vaarassa syrjäytyä, ilman tulevaisuuteen tähtääviä, toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Sama ongelma on lukionsa päättävillä, mikäli välivuodet tuppaavat venymään ja ammattiin johtavat opinnot jäävät suorittamatta. On totta, että valinnan vapautta on oltava, mutta nuoren omaksi parhaaksi olisi jatkaa opintopolkua mahdollisimman pian. Noin joka kymmenes nuori jäi Suomessa ilman toisen asteen opiskelupaikkaa v. 2016. Luku on suuri ja riski sen edelleen kasvamiseksi on olemassa, kun juuri tuossa vaiheessa moni muukin iso asia askarruttaa nuoren elämässä ja suunta voi olla hakusessa.
Vuonna 2013 voimaan tullut nuorisotakuu on kohdistettu niille nuorille, jotka etsivät suuntaa elämäänsä ja ovat joko työttömiä, alle 25-vuotiaita tai vastavalmistuneita, alle 30-vuotiaita. Olipa kyse sitten koulutuspaikasta, työkokeilusta, työssä oppimisesta tai muusta kuntouttavasta, nuoriin kohdistuvasta tukitoimesta, se saa varauksettoman tukeni. Meillä ei laajasti ajatellen ole varaa jättää nuoria, vielä elämänsä varhaisia askeleita ottavia, tulevia yhteiskuntamme tukipilareita oman onnensa nojaan. Mikä sitten avuksi? Jo peruskouluikäisiä nuoria tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin, jotta peruskouluopintojen jälkeen olisi vaihtoehtoja. Ammattikouluopinnot ja lukio-opinnot ovat vaihtoehtoja suurimmalle osalle nuorista, mutta muitakin mahdollisuuksia löytyy. Kansanopistojen tarjonta ja vaikkapa 10-luokka ovat hyviä vaihtoehtoja, jos suunnitelmat eivät ole tarkentuneet. Yksinkertaisesti sanottuna tärkeintä on, että nuorilla on elämässään sekä mahdollisuuksia että vaihtoehtoja ja mikä tärkeintä, mahdollisten ongelmatilanteiden kohdatessa, apua ja tukea saatavilla niin pian kuin mahdollista. Koulukuraattoreiden ja koulupsykologien määrää tulisi kouluissa lisätä sekä tarjota nuorten lisäksi kokonaisvaltaisesti tukea myös nuoren perheelle, erityisesti kriisitilanteissa.
Sen sijaan keskustelu toisen asteen opiskelijoiden ahdingosta on juuri nyt ajankohtainen. Ne nuoret, jotka peruskoulun jälkeen eivät saa tai löydä opiskelupaikkaa ovat vaarassa syrjäytyä, ilman tulevaisuuteen tähtääviä, toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Sama ongelma on lukionsa päättävillä, mikäli välivuodet tuppaavat venymään ja ammattiin johtavat opinnot jäävät suorittamatta. On totta, että valinnan vapautta on oltava, mutta nuoren omaksi parhaaksi olisi jatkaa opintopolkua mahdollisimman pian. Noin joka kymmenes nuori jäi Suomessa ilman toisen asteen opiskelupaikkaa v. 2016. Luku on suuri ja riski sen edelleen kasvamiseksi on olemassa, kun juuri tuossa vaiheessa moni muukin iso asia askarruttaa nuoren elämässä ja suunta voi olla hakusessa.
Vuonna 2013 voimaan tullut nuorisotakuu on kohdistettu niille nuorille, jotka etsivät suuntaa elämäänsä ja ovat joko työttömiä, alle 25-vuotiaita tai vastavalmistuneita, alle 30-vuotiaita. Olipa kyse sitten koulutuspaikasta, työkokeilusta, työssä oppimisesta tai muusta kuntouttavasta, nuoriin kohdistuvasta tukitoimesta, se saa varauksettoman tukeni. Meillä ei laajasti ajatellen ole varaa jättää nuoria, vielä elämänsä varhaisia askeleita ottavia, tulevia yhteiskuntamme tukipilareita oman onnensa nojaan. Mikä sitten avuksi? Jo peruskouluikäisiä nuoria tulisi tukea kaikin mahdollisin tavoin, jotta peruskouluopintojen jälkeen olisi vaihtoehtoja. Ammattikouluopinnot ja lukio-opinnot ovat vaihtoehtoja suurimmalle osalle nuorista, mutta muitakin mahdollisuuksia löytyy. Kansanopistojen tarjonta ja vaikkapa 10-luokka ovat hyviä vaihtoehtoja, jos suunnitelmat eivät ole tarkentuneet. Yksinkertaisesti sanottuna tärkeintä on, että nuorilla on elämässään sekä mahdollisuuksia että vaihtoehtoja ja mikä tärkeintä, mahdollisten ongelmatilanteiden kohdatessa, apua ja tukea saatavilla niin pian kuin mahdollista. Koulukuraattoreiden ja koulupsykologien määrää tulisi kouluissa lisätä sekä tarjota nuorten lisäksi kokonaisvaltaisesti tukea myös nuoren perheelle, erityisesti kriisitilanteissa.
Be First to Post Comment !
Post a Comment